Tuhma vai kiltti?

Mitä saadaan kun käytössä on laserleikkuri, kasa vaneria ja puskista tullut pop-up myyjäinen?
Paljonkin hienoja juttuja mutta tässä oma tuotokseni.. joulupakettikortti pikku twistillä.
Ideoinnin ja toteutuksen aika-ikkuna oli kovin pieni mutta toisaalta laserleikkuri sallii juuri tämäntyyppisen "tuotekehittelyn"
Näitä ja muitakin tuotteita leikattiin myyjäisissä pahimmillaan (vai parhaimmillaan?) asiakkaiden odotellessa ja tässä pääsikin pienesti entisen elämän tuotanto-ongelmien makuun.
Laserleikkuri  sai paljon kummastelijoita ympärilleen ja onhan tuossa jotain laserissa jotain hypnoottista. (video alla)

Fiilis oli hyvä, tuotteita meni kaupaksi, laserleikkaus tuli tutuksi ja meillä kaikilla oli niin mukavaa. :)

Tuotekuvausta vol 2.

Tuotteet studioon ja katsotaan kuinka paljon parempia niistä saadaan.. ja kyllähän ne paranee!  :)

Tuotteiden myynnin kannalta, varsinkin verkkokaupassa, esillepano ja ensivaikutelma saattaa olla se ratkaiseva tekijä.
Senpä vuoksi koen tämän osion opiskelustani erityisen antoisaksi.
Studiossa voit korostaa yksityiskohtia joita haluat ihmisten huomaavan ja valokuvilla voi luoda tunnelmia ja mielikuvia joita olet halunnut esineilläsi tuoda esiin.

Kuvauksen kohde on tietenkin oltava laadukas, photoshop ei ole vaihtoehto.

Pimp my winerack!

Jo entisessä elämässäni tuli naputeltua kasaan kuormalavan laidoista rustiikkisen oloinen viinihylly.
Samoihin aikoihin suunnittelin rakentavani kitaroilleni eräänlaiset seinälle asennettavat kitaravitriinit joihin ajattelin led-valaistusta. Tuo ajatus siirtyi kuitenkin "ehkä joskus" -mappiin ja projektista vapautui jo tuolloin ikeasta hankittu Dioder- led valosarja.

Siskolleni rakentelin samoihin aikoihin valkoisen version johon lisäsin laseille telineet ja valon:

Näistä lähtökohdista ja pimeästa marraskuun ilmasta pulpahti ajatus valaista viinimaistelijan synkkää talvea.
Kyseisen Dioder-sarjan saa loistamaan myös vain yhdellä valitsemallaan sävyllä mutta tuossa portaattomassa liukumassa on jotain hypnoottista..
Sarjassa on neljä erillistä led-komponenttia joten sain tämän avulla joka tasolle oman valaistuksen. Nyt löytää vaikka pimeässä oikean viinin oikeaan tilaisuuteen.

Winerack ambience with Chris Isaak:

Painakkeehan puuta..

Opiskelunaikani ensimmäinen huonekalu valmistui juuri. Jeppis!

Jakkaran esikuva valittiin ryhmänä valokuvien perusteella ja valinnan pohjalta lähdettiin siitä suunnittelemaan omaa versiota.

Suunnittelun pohjaksi valikoitunut jakkara. (Pinterest)

Esikuvana oli hyvin rustiikkinen, kaarevalla istuinosalla ja kahdella lankkujalalla seisova matala jakkara. Siitä huokui talonpoikaishenki ja toisaalta muotokielessä oli myös jotain Japanilaista.. nämä lähtökohdat mielessä lähdimme suunnittelemaan jotain jossa tuo alkuperäinen henki säilyisi mutta johon saisimme myös jotain omaa.
Lisäksi tehtävänantona oli sisällyttää jakkaranvalmistukseen käsin valmistettu läpiliitos.

Suunnitelmista saatiin lopulta aikaan 1:1 piirustus. Lisäksi tehtiin myös täysikokoinen malli finnfoamista jotta pystyttiin toteamaan huonekalujen suhteiden ja muotojen sopivuus.

Suurin osa valitsi materiaalikseen koivun. Yksi ryhmästä kallistui mäntyyn jonka ansiosta näimme materiaalien erot niin työstövaiheissa kuin lopputuloksessa. Kumpikin materiaali sopi hyvin tuotteeseen.

Lähtökohtaisesti minulla, kuin myös ryhmän muillakin jäsenillä, oli luulo jakkaran valmistuksen yksinkertaisuudesta.. tämä osoittautui kuitenkin harhaluuloksi johtuen jakkaran kaarevista muodoista ja kulmista joista harva, jos ainutkaan oli 90 astetta.
Tämä yhditettynä läpitappiliitoksiin aiheutti haasteita pitkin valmistusta.
Nuo haasteet loivat kuitenkin erinomaista oppia valmistustekniikoista kuten myös suunnitteluvaiheessa tehtyjen valintojen vaikutuksesta valmistukseen.

Erittäin onnistunut harjoite siis! Oma kappaleeni löytää paikkansa eteisjakkarana johon se soveltuu hienosti korkeutensa ja tukevuutensa takia. Myös muotokieli sopii taloni henkeen ja kunhan jakkara kotiutuu niin lisään siitä kuvan omassa ympäristössään.

Siihenhän se oli niinkun pikkusen suunniteltukkin...

Alla pieni videoklippi valmistusvaiheista. Musiikkina Pelleparaati joka sopii ryhmälle kuin pellenenä päähän. :D

Tuotekuvausta

Jos sitä tarvitsee enempää selitellä niin se on väärin tehty. :D

Luonnonvalo,
Canon EOS 600D

Loisteputki, lämmin keltainen sävy jätetty, Canon EOS600D

Studiovalo(halogeeni), Canon EOS 600D

Asetelma, hehkulamppu kankaan läpi suodatettuna, Canon EOS 600D

Asetelmana visakoivu ja harmaa kartonkitausta,luonnonvalo ikkunasta.

Käykäähän pöytään..

Pöytä, tuo entisaikojen sosiaalisen kanssakäymisen platform.

Asiakkaan antamat lähtökohdat: 6-hengen pöytä, maalaisromanttinen tyyli, harmaata lankkua, kulutettua valkoista, tarpeeksi leveä juhlakattauksiin.

Perinteisesti pöytä on juhlissa peitetty valkoisella pöytäliinalla mutta itse pyörittelen ajatusta lankun raoista kuultavasta led-valosta, joka antaisi oman lisänsä juhlakattauksiin.

Toinen erikoisuus muihin tämän tyylisuunnan pöytiin on pyrkimys saada pöytälevy "kelluvaksi" eli efekti siitä että lankut eivät olisi kiinni jaloissa.

Materiaalina mänty. Pöytälankut patinoidaan harjaamalla puun syyt esiin ja harmaannutetaan etikka/teräsvillaseoksella. Ajatuksena samalla testata eri tekniikoita koepaloin.

Jalat valkoiseksi ja kulutetaan hallitusti. Aikomuksena myös lisätä joitain metallisia yksityiskohtia, ruoste, kupari.. jää nähtäväksi.

Alla lähtökohtien kartoitusta ja ensimmäisiä hahmotelmia. Rakenne hahmottuu vasta mielessä.

Puun harmaannuttaminen etikalla ja teräsvillalla

RUSTiikkia

Syysloma, pimeä työtaso, laatikkoon unohtunut ruoste-efektimaali, kaksi ikean lamppua ja tylsistynyt mieli. Mitäs näistä saadaan?
Jos ei muuta niin jotain puuhasteltavaa.
Lopputulema ruosteinen. Purkkiin jäi vielä paljon tavaraa ja uskon että kämpässä alkaa ruostumaan vielä jotain muutakin...

Pyydetään joku hakemaan Ikeasta pari Hektar valaisinta.

Annostellaan hallittua tuohoamisvimmaa vasaranmitalla.

Löydetään ihmemaalia laatikon pohjalta.

Suihkitaan maalilla sellai sinneppäin. Ei haluta liian tasaista peittoa.

Sijoitetaan lokaatioon ja mietitään mitäs sitä sitten...

Puukosta vielä se viimeinen sivallus

Puukkoprojekti jatkui sivuprojektina poikien vielä tupenkin.

Tuppi nahkaa jossa sisällä koivulesti. Ompeleet (jotka koitin kovasti kuvasta piilottaa kun eivät aivan luotisuorat olleet) ovat mehiläisvahalla käsiteltyä pellavalankaa. 

Suutari pysyköön lestissään, enkä hänen hommiaan meinaakkaan varastaa, mutta mukava oli tuotakin kokeilla!

Kahvan ja tupen somisteen visakoivu on kauniskuvioinen materiaali tällaisiin pieniin projekteihin.

Puukosta piti alunperin tulla työkalu verstaalle liiman rapsutteluun  mutta tuota tuli sen verran nysvättyä että verstaan puukko haetaan Tokmannilta... :)

Siinä se nyt nököttää. Mitähän sillä nyt vielä raaskis tehdä. Taitaapa mennä kuksan kaveriksi eräkamppeisiin.

Puuseppä 2.0

Mielikuvissa puuseppä usein nähdään parrakkaana vanhana miehenä joka nahkainen esiliina päällään höylää kapiota kauppiaan rouvalle, kun kauppias itse oli juovuspäissään kaatuessaan vanhan hajottanut. Miljöönä mielikuvassa on matala verstas jossa kelmeä keltainen valo ja tietenkin höylänlastuja...siististi työkappaleen ympärille ja lattialle asettuneita höylänlastuja...

Perinteinen puuseppä jolla tonttu apupoikana.

Tänäpäivänä, herranvuonna 2017 on kuitenkin todettava että puuseppäkin on joutunut päivittämään itsensä nykyaikaiseen työympäristöön.

Puusepänverstaat, ainakin isoimmilla yrityksillä ovat nykyisin valoisia, hyvin ilmastoituja halleja jossa cnc-ohjatut työstökoneet työstävät puuta kymmenysmillien tarkkuudella. Omaan yritykseeni koittaisin luoda työympäristön jostain tuolta väliltä, perinteisessä tunnelmassa on jotain maagista, jotain minkä haluaisi säilyttää.

Stereotypia tyypillisestä puusepästä on myös haihtunut. Onnekseni esimerkiksi omassa ryhmässäni on puolet naisia ja miehienkään ei välttämättä tarvitse partaa kasvattaa. On vanhempaa ja nuorempaa ja tämä monimuotoisuus tuokin uusia näkemyksiä ja vahvuuksia muuttuvaan ja kehittyvään alaan.

Nykypäivän puuseppä tekee 3d-mallinnoksia, presiksii, se sketchaa, bloggaa,joskus vloggaa ja jos kerkiää niin lopuksi tekee jotain ehkä puustakin.
Mutta jos leikinlaskun jättää sikseen niin ymmärtää että tullakseen toimeen ammatissa kuin ammatissa ja varsinkin jos on yrittäjähaaveita, kaikki nämä osiot ovat tärkeitä tuotteistuksen, markkinoinnin ja myynnin apuvälineitä. Jos kylällä on usiampi puuseppä niin kauppiaan rouvan pään voi kääntää puoleensa kunnon powerpoint-pressiksellä juuri sinun kapiostasi...

Linkki omaan Power-Point harjoitukseeni:

Harjoitus, presis puukosta

Sketchejä puukonkahvoista

Ryhmäydytään, ryhmäydytään!

1.9.2017 ryhmäydyttiin. Kokoontuminen aamulla varvin torilla, siitä sekaryhmät muiden Rasekon käsityöalojen kesken ja eikun kaupungille patsaita bongailemaan.

Kaksi päivän pääkohdetta olivat Wäinö Aaltosen museo jossa Jacob Hashimoton näyttely ja Luostarinmäen Käsityöläismuseo. Kumpikin itselleni uusi tuttavuus ja kummassakin mielenkiintoista nähtävää. Hashimoton näyttelystä kiinnosti varsinkin Armada-teos jossa puiset purjeveneet oli saatu lainehtimaan mielenkiintoisella tavalla.

Luostarinmäki oli itsessään vaikuttava laajuudessaan ja mielenkiintoinen tapa pistää vanhoja esineitä esille. Tulen varmasti sinne vielä palaamaan.

Kaikenkaikkiaan mielenkiintoinen  ja mukava päivä jossa ryhmäytymisosio tosin jäi kevyeksi mutta oman luokkamme sisällä jatkoimme ryhmäytymistä jälkilöylyillä paikallisessa. Siis loppujen lopuksi ryhmäytyminen olikin menestyksekäs!

Habitare 2017, markkinatilannekatsaus 👀

13.9.2017

Suuntasimme bussin kohti Helsingin messukeskusta jossa pidettiin vuotuiset Habitare-messut.
Matkalla kävimme nauttimassa sielunravintoa Gallen-Kallela Museossa jossa esillä Tatuoidut taideteokset, valokuvanäyttely jossa tunnetut taideteokset ovat muuttuneet tatuoinneiksi. Hieno museo upealla paikalla ja vaikka itse en varsinaisesti tatuointitaiteen suurkuluttaja olekkaan niin näyttelykin oli mielenkiintoinen. Viereisessä Cafe Zoceriassa ravitsimme vielä maallisen majammekkin herkullisella lounaalla ja matka jatkui.

Itse Habitare-messuille olimme saaneet tehtävän huomioida mitkä puulajit ovat erityisesti esillä tänä vuonna eli siis tunnistaa samalla materiaaleja ulkonäöltä. Itse olin löytävinäni eniten tammea ja tietenkin turvallista koivua mutta yllätyksekseni materiaalivalikoima oli kovin yksimielinen.. olisikohan tilaa toisinajattelijoille?...hmm.

Katsastin myös samalla millaista kilpailua tulevalle yritykselleni oli tarjolla mutta huomasin että esilleasettelijoista ei kukaan edes ollut ajattelemallani markkinaraolla.. hyvä vai huono?..onko sitä rakoa olemassakaan?.. hmmmmmm.

Näyttelyssä huomasin kiinnostuvani tuotteista joissa oli joku "jippo", idea jostain funktiosta tai erikoisesta materiaalivalinnasta, out of the box -ajattelun tuotoksista. Iskut, Maskut, ja Ikeat toimivat sarallaan ihan hyvin mutta heidän tuotteitaan voi käydä ihastelemassa lukuisissa hehtaarimyymälöissä. Olisinkin toivonut vielä enemmän pienien yrittäjien esiintuloa mutta ymmärrettävästi isot messut on myös iso taloudellinen pala pienelle yrittäjälle. Tähän toivoisi apuja messunjärjestäjän puolelta. Toivotaan, toivotaan..

Visualisointi, puupintoja kynällä

Tehtävänä oli piirtää puupintaisia palikoita. Ehkäpä noista puupinnan tunnistaa. Palikoita nyt ainakin. :)

Aika ottaa kynä tärisevään käteen..

Perspektiivit, pakopisteet, varjostukset ja luonnostelu.. asioita joita viimeksi harjoittelin peruskoulussa. Pidin niistä tuolloinkin ja innostuin noista nyt uudestaan. On hienoa huomata että vielä saa perinteisillä kynillä ja tusseilla aikaan tunnistettavia esineitä tai ainakin muotoja..

Koulutielle

Kun alkukesästä 2017 löysin itseni Mynämäestä askartelemassa kartongista , puutikuista ja kumilangasta kännykkäkaiutinta mietin että saankohan kuitenkaan päätäni säädettyä opiskeluvaihteelle kun edellisestä oli kuitenkin aikaa jo 25 vuotta.
Kyseessä oli "suuntautumisalakohtainen tehtävä" ja haastattelu jossa kartoitettiin lähtökohtia opiskeluun. Tehtävä oli mukava pieni aivojumppa ja haastattelun jälkeen päivänpuolikkaasta jäi positiivinen maku. Tieto pääsystä tuli muutaman viikon päästä ja siitä alkoi varsinainen rahoituksen ja käytännön asioiden järjestely.
Olin jo aiemmin keskustellut työnantajani kanssa opintovapaalle siirtymisestäni  mutta nyt saatuani tietooni koulun ja alkamisajankohdan, pystyin täyttämään viralliset dokumentit ja hakemuksen aikuiskoulutustuesta. Viimeisiä työviikkoja leimasi vapautuneisuuden ja helpotuksen tunne. Viimeistään tässä vaiheessa tiesin ratkaisuni olleen oikea sillä työssäni olin jo syvälle urautunut eikä se tarjonnut minulle enää mitään mistä olisi kannattanut pitää kiinni. Ratkaisun olisin ehkä voinut tehdä jo aiemminkin mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Polku uuteen ammattiin

Puusepäksi suuntautuminen tarkentui viimeisen vuoden aikana kun uuden asunnon hankkimisen ja remontoinnin jälkeen huomasin ideoivani ja nikkaroivani erilaisia huonekaluja ja sisustuselementtejä ja nauttivan suuresti prosessista. Yli sadan vuoden ikäisen puutalon henkeen ei mielestäni sopineet Ikean valmistuotteet ja markkinoilla olevat kiinnostavat tuotteet olivat kalliita joten päädyin itse tekemiseen. Mieltymykseni rustiikkiseen ja teolliseen tyyliin ohjasivat minua käyttämään materiaalina kierrätyspuuta ja koitin löytää tekeleilleni aina jonkin erikoisuuden. Materiaali löytyi usein hylättynä työpaikaltani risojen lavojen ja kaapelikelojen muodossa ja nyt nämä muiden roskat saivat uuden elämän minun kauttani. Samalla törmäsin tuotteeseen jolla saattaisi olla kysyntää nykyistä tarjontaa enemmän joten myös liikeidea alkoi hahmottua sumuiseen päähäni. Mutta siitä ehkä tuonnenpana.
Tästä kaikesta syttyi siis halu ideoida ja valmistaa vaativampiakin tuotteita joten keula pystyssä Rasekoon Mynämäelle puupuolen artesaanikoulutukseen.
Alla polun varteen tippuneita "puhdetöitä"

Pesukoneen etulevy jämäpuusta ja kaapelikelasta.

Kaapelikelasta kun meinasi jäädä materiaalia nurkkiin..niin liitutaulut.

Ystävän mökiltä löytynyt mystinen puukiekko.. siis pieni kahvipöytä.

Kaapelikelasta moneksi. Seinäkoriste/valaisin.

Oma harrastehylly

Ensimmäinen "asiakastyö", lahja siskolleni

Ensimmäinen blogini eli selityksen paikka.

Kun jo neljänkympin puolivälissä hölköttävä, koko elämänsä muovialalla työskennellyt tuotantopäällikkö päättää antaa periksi luovuudenkaipuulle ja luopua varmasta työpaikasta opiskellakseen puusepäksi..
Miksi sitä kutsutaan?
Keski-iän kriisi? Ennenaikainen viidenkympin villitys? Downshiftaus?  Aivopieru? Hulluus?
Varmastikkin sekoitus kaikkia noita mutta itselleni päätöstäni olen myynyt elämänarvojen muuttumisella ja  halulla muokata työtänsä itselleen palkitsevammaksi.
Nuoruuden kunnianhimo ja rikastumistoiveet ovat muuttuneet henkisen hyvinvoinnin kaipuuksi ja jos siinä sivussa ansaitsee elantonsa niin siinähän on jo tavoitetta joksikin aikaa.
Tässä vaiheessa elämäänsä on ehtinyt rakentaa ympärilleen asioita jotka sotivat tällaista mielivaltaista ratkaisua vastaan. Omakotitalon lainat, jokavuotinen matka kaukomaille, kahden auton välttämättömuus ja luonnollisesti lasten toimeentulon turvaaminen muutaman luetellakseni.
Itse olin tietoisesti ja varmasti myös alitajuisestikkin säätänyt elämääni muutokselle suotuisaksi ja kun lapsetkin ovat jo aikuisia niin jäljelle jäi vielä suurin este...
Uskallus.