Puuseppä 2.0

Mielikuvissa puuseppä usein nähdään parrakkaana vanhana miehenä joka nahkainen esiliina päällään höylää kapiota kauppiaan rouvalle, kun kauppias itse oli juovuspäissään kaatuessaan vanhan hajottanut. Miljöönä mielikuvassa on matala verstas jossa kelmeä keltainen valo ja tietenkin höylänlastuja...siististi työkappaleen ympärille ja lattialle asettuneita höylänlastuja...

Perinteinen puuseppä jolla tonttu apupoikana.

Tänäpäivänä, herranvuonna 2017 on kuitenkin todettava että puuseppäkin on joutunut päivittämään itsensä nykyaikaiseen työympäristöön.

Puusepänverstaat, ainakin isoimmilla yrityksillä ovat nykyisin valoisia, hyvin ilmastoituja halleja jossa cnc-ohjatut työstökoneet työstävät puuta kymmenysmillien tarkkuudella. Omaan yritykseeni koittaisin luoda työympäristön jostain tuolta väliltä, perinteisessä tunnelmassa on jotain maagista, jotain minkä haluaisi säilyttää.

Stereotypia tyypillisestä puusepästä on myös haihtunut. Onnekseni esimerkiksi omassa ryhmässäni on puolet naisia ja miehienkään ei välttämättä tarvitse partaa kasvattaa. On vanhempaa ja nuorempaa ja tämä monimuotoisuus tuokin uusia näkemyksiä ja vahvuuksia muuttuvaan ja kehittyvään alaan.

Nykypäivän puuseppä tekee 3d-mallinnoksia, presiksii, se sketchaa, bloggaa,joskus vloggaa ja jos kerkiää niin lopuksi tekee jotain ehkä puustakin.
Mutta jos leikinlaskun jättää sikseen niin ymmärtää että tullakseen toimeen ammatissa kuin ammatissa ja varsinkin jos on yrittäjähaaveita, kaikki nämä osiot ovat tärkeitä tuotteistuksen, markkinoinnin ja myynnin apuvälineitä. Jos kylällä on usiampi puuseppä niin kauppiaan rouvan pään voi kääntää puoleensa kunnon powerpoint-pressiksellä juuri sinun kapiostasi...

Linkki omaan Power-Point harjoitukseeni:

Harjoitus, presis puukosta

Sketchejä puukonkahvoista

Ryhmäydytään, ryhmäydytään!

1.9.2017 ryhmäydyttiin. Kokoontuminen aamulla varvin torilla, siitä sekaryhmät muiden Rasekon käsityöalojen kesken ja eikun kaupungille patsaita bongailemaan.

Kaksi päivän pääkohdetta olivat Wäinö Aaltosen museo jossa Jacob Hashimoton näyttely ja Luostarinmäen Käsityöläismuseo. Kumpikin itselleni uusi tuttavuus ja kummassakin mielenkiintoista nähtävää. Hashimoton näyttelystä kiinnosti varsinkin Armada-teos jossa puiset purjeveneet oli saatu lainehtimaan mielenkiintoisella tavalla.

Luostarinmäki oli itsessään vaikuttava laajuudessaan ja mielenkiintoinen tapa pistää vanhoja esineitä esille. Tulen varmasti sinne vielä palaamaan.

Kaikenkaikkiaan mielenkiintoinen  ja mukava päivä jossa ryhmäytymisosio tosin jäi kevyeksi mutta oman luokkamme sisällä jatkoimme ryhmäytymistä jälkilöylyillä paikallisessa. Siis loppujen lopuksi ryhmäytyminen olikin menestyksekäs!

Habitare 2017, markkinatilannekatsaus 👀

13.9.2017

Suuntasimme bussin kohti Helsingin messukeskusta jossa pidettiin vuotuiset Habitare-messut.
Matkalla kävimme nauttimassa sielunravintoa Gallen-Kallela Museossa jossa esillä Tatuoidut taideteokset, valokuvanäyttely jossa tunnetut taideteokset ovat muuttuneet tatuoinneiksi. Hieno museo upealla paikalla ja vaikka itse en varsinaisesti tatuointitaiteen suurkuluttaja olekkaan niin näyttelykin oli mielenkiintoinen. Viereisessä Cafe Zoceriassa ravitsimme vielä maallisen majammekkin herkullisella lounaalla ja matka jatkui.

Itse Habitare-messuille olimme saaneet tehtävän huomioida mitkä puulajit ovat erityisesti esillä tänä vuonna eli siis tunnistaa samalla materiaaleja ulkonäöltä. Itse olin löytävinäni eniten tammea ja tietenkin turvallista koivua mutta yllätyksekseni materiaalivalikoima oli kovin yksimielinen.. olisikohan tilaa toisinajattelijoille?...hmm.

Katsastin myös samalla millaista kilpailua tulevalle yritykselleni oli tarjolla mutta huomasin että esilleasettelijoista ei kukaan edes ollut ajattelemallani markkinaraolla.. hyvä vai huono?..onko sitä rakoa olemassakaan?.. hmmmmmm.

Näyttelyssä huomasin kiinnostuvani tuotteista joissa oli joku "jippo", idea jostain funktiosta tai erikoisesta materiaalivalinnasta, out of the box -ajattelun tuotoksista. Iskut, Maskut, ja Ikeat toimivat sarallaan ihan hyvin mutta heidän tuotteitaan voi käydä ihastelemassa lukuisissa hehtaarimyymälöissä. Olisinkin toivonut vielä enemmän pienien yrittäjien esiintuloa mutta ymmärrettävästi isot messut on myös iso taloudellinen pala pienelle yrittäjälle. Tähän toivoisi apuja messunjärjestäjän puolelta. Toivotaan, toivotaan..

Visualisointi, puupintoja kynällä

Tehtävänä oli piirtää puupintaisia palikoita. Ehkäpä noista puupinnan tunnistaa. Palikoita nyt ainakin. :)

Aika ottaa kynä tärisevään käteen..

Perspektiivit, pakopisteet, varjostukset ja luonnostelu.. asioita joita viimeksi harjoittelin peruskoulussa. Pidin niistä tuolloinkin ja innostuin noista nyt uudestaan. On hienoa huomata että vielä saa perinteisillä kynillä ja tusseilla aikaan tunnistettavia esineitä tai ainakin muotoja..

Koulutielle

Kun alkukesästä 2017 löysin itseni Mynämäestä askartelemassa kartongista , puutikuista ja kumilangasta kännykkäkaiutinta mietin että saankohan kuitenkaan päätäni säädettyä opiskeluvaihteelle kun edellisestä oli kuitenkin aikaa jo 25 vuotta.
Kyseessä oli "suuntautumisalakohtainen tehtävä" ja haastattelu jossa kartoitettiin lähtökohtia opiskeluun. Tehtävä oli mukava pieni aivojumppa ja haastattelun jälkeen päivänpuolikkaasta jäi positiivinen maku. Tieto pääsystä tuli muutaman viikon päästä ja siitä alkoi varsinainen rahoituksen ja käytännön asioiden järjestely.
Olin jo aiemmin keskustellut työnantajani kanssa opintovapaalle siirtymisestäni  mutta nyt saatuani tietooni koulun ja alkamisajankohdan, pystyin täyttämään viralliset dokumentit ja hakemuksen aikuiskoulutustuesta. Viimeisiä työviikkoja leimasi vapautuneisuuden ja helpotuksen tunne. Viimeistään tässä vaiheessa tiesin ratkaisuni olleen oikea sillä työssäni olin jo syvälle urautunut eikä se tarjonnut minulle enää mitään mistä olisi kannattanut pitää kiinni. Ratkaisun olisin ehkä voinut tehdä jo aiemminkin mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Polku uuteen ammattiin

Puusepäksi suuntautuminen tarkentui viimeisen vuoden aikana kun uuden asunnon hankkimisen ja remontoinnin jälkeen huomasin ideoivani ja nikkaroivani erilaisia huonekaluja ja sisustuselementtejä ja nauttivan suuresti prosessista. Yli sadan vuoden ikäisen puutalon henkeen ei mielestäni sopineet Ikean valmistuotteet ja markkinoilla olevat kiinnostavat tuotteet olivat kalliita joten päädyin itse tekemiseen. Mieltymykseni rustiikkiseen ja teolliseen tyyliin ohjasivat minua käyttämään materiaalina kierrätyspuuta ja koitin löytää tekeleilleni aina jonkin erikoisuuden. Materiaali löytyi usein hylättynä työpaikaltani risojen lavojen ja kaapelikelojen muodossa ja nyt nämä muiden roskat saivat uuden elämän minun kauttani. Samalla törmäsin tuotteeseen jolla saattaisi olla kysyntää nykyistä tarjontaa enemmän joten myös liikeidea alkoi hahmottua sumuiseen päähäni. Mutta siitä ehkä tuonnenpana.
Tästä kaikesta syttyi siis halu ideoida ja valmistaa vaativampiakin tuotteita joten keula pystyssä Rasekoon Mynämäelle puupuolen artesaanikoulutukseen.
Alla polun varteen tippuneita "puhdetöitä"

Pesukoneen etulevy jämäpuusta ja kaapelikelasta.

Kaapelikelasta kun meinasi jäädä materiaalia nurkkiin..niin liitutaulut.

Ystävän mökiltä löytynyt mystinen puukiekko.. siis pieni kahvipöytä.

Kaapelikelasta moneksi. Seinäkoriste/valaisin.

Oma harrastehylly

Ensimmäinen "asiakastyö", lahja siskolleni

Ensimmäinen blogini eli selityksen paikka.

Kun jo neljänkympin puolivälissä hölköttävä, koko elämänsä muovialalla työskennellyt tuotantopäällikkö päättää antaa periksi luovuudenkaipuulle ja luopua varmasta työpaikasta opiskellakseen puusepäksi..
Miksi sitä kutsutaan?
Keski-iän kriisi? Ennenaikainen viidenkympin villitys? Downshiftaus?  Aivopieru? Hulluus?
Varmastikkin sekoitus kaikkia noita mutta itselleni päätöstäni olen myynyt elämänarvojen muuttumisella ja  halulla muokata työtänsä itselleen palkitsevammaksi.
Nuoruuden kunnianhimo ja rikastumistoiveet ovat muuttuneet henkisen hyvinvoinnin kaipuuksi ja jos siinä sivussa ansaitsee elantonsa niin siinähän on jo tavoitetta joksikin aikaa.
Tässä vaiheessa elämäänsä on ehtinyt rakentaa ympärilleen asioita jotka sotivat tällaista mielivaltaista ratkaisua vastaan. Omakotitalon lainat, jokavuotinen matka kaukomaille, kahden auton välttämättömuus ja luonnollisesti lasten toimeentulon turvaaminen muutaman luetellakseni.
Itse olin tietoisesti ja varmasti myös alitajuisestikkin säätänyt elämääni muutokselle suotuisaksi ja kun lapsetkin ovat jo aikuisia niin jäljelle jäi vielä suurin este...
Uskallus.