Miksi sitä kutsutaan?
Keski-iän kriisi? Ennenaikainen viidenkympin villitys? Downshiftaus? Aivopieru? Hulluus?
Varmastikkin sekoitus kaikkia noita mutta itselleni päätöstäni olen myynyt elämänarvojen muuttumisella ja halulla muokata työtänsä itselleen palkitsevammaksi.
Nuoruuden kunnianhimo ja rikastumistoiveet ovat muuttuneet henkisen hyvinvoinnin kaipuuksi ja jos siinä sivussa ansaitsee elantonsa niin siinähän on jo tavoitetta joksikin aikaa.
Tässä vaiheessa elämäänsä on ehtinyt rakentaa ympärilleen asioita jotka sotivat tällaista mielivaltaista ratkaisua vastaan. Omakotitalon lainat, jokavuotinen matka kaukomaille, kahden auton välttämättömuus ja luonnollisesti lasten toimeentulon turvaaminen muutaman luetellakseni.
Itse olin tietoisesti ja varmasti myös alitajuisestikkin säätänyt elämääni muutokselle suotuisaksi ja kun lapsetkin ovat jo aikuisia niin jäljelle jäi vielä suurin este...
Uskallus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti