Pöytäprojekti on lomailuista ja pyhistä huolimatta edennyt pisteeseen jossa komponentit alkavat olla kokoonpanoa, maalausta ja viimeistelyä vaille förtti-ströpö. (eli työ vasta alkaa..?)
Pakko todeta että kyllä se vanha koirakin uutta oppii kun on motivaatio kohdallaan.
Entisenä muovimiehenä jo pelkkä puu materiaalina inspiroi.
Uuden oppiminen, työstömenetelmien kokeileminen, suunnittelu ja sanalla sanoen luomisen ilo on vahvasti leimannut tätä projektia. (okei, kahdella sanalla sanoen) 😊
Pöytä itsessään ei ole mikään hienopuusepän taidonnäyte, koska onhan kyseessä jykevä lankkupöytä, mutta se on antanut kuitenkin roppakaupalla oppia ja käytännön harjoitusta. Ja vaikka mitat ovat suuria niin ne on silti millilleen oikein. Näperrellään pienillä pulikoilla sitten seuraavassa projektissa.
Pakko vielä todeta että on hienoa kun on saanut mahdollisuuden päästä hetkiseksi irti työelämän hektisestä ja tuloskeskeisestä arjesta.
Ymmärrän kyllä että nuo markkinatalouden lainalaisuudet odottavat taas opintojen loputtua mutta näin lähes kolmenkymmenen työvuoden väliin tällainen mahdollisuus uuden oppimiseen ja itsensä toteuttamiseen on kuin vitamiiniruiske pakaraan. Piristävä ja hyväksi kaikella tavalla.
Motivoitunut tekijä saa huomattavasti enemmän aikaan kuin urautunut pakkopullan pureskelija. Win,Win,Win.
Kannustan kaikkia niitä jotka miettivät vastaavaa siirtoa ja joille se on mahdollinen... Carpe Diem!
 |
| Pöytälankut joista syyt harjattu esiin. Kaverina pyrstölistat. |
 |
| Talttaporailua. Mäntyyn uppoaa kuin sulaan voihin.. |
 |
| Jalat 90*90 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti